Mikko Maasolan esikoisnäytelmä perustuu suosituihin radiopakinoihin

 

Mikko Maasola syysaskareissa kotipihallaan. Toimittajana ja näyttelijänä tunnetun Maasolan esikoisnäytelmä on ensi-illassa 14. marraskuuta.
Mikko Maasola syysaskareissa kotipihallaan. Toimittajana ja näyttelijänä tunnetun Maasolan esikoisnäytelmä on ensi-illassa 14. marraskuuta.

Tomi Tuomaala
9.11.2014 04:00

Aluksi Mikko Maasola kuvitteli jälleen kirjoittavansa itselleen.

– Joskus viime talvena Huoneteatterilla Jussi Rekonen pyysi: kirjoita meille näytelmä. Minä käsitin väärin. Luulin, että ”me” tarkoitti minua ja häntä, vaikka se tarkoitti häntä ja Erkki Teittistä.

Mikko Maasola on jyväskyläläinen pakinoistaan tunnettu radiotoimittaja, näyttelijä ja esiintyjä.

Jussi Rekonen ja Erkki Teittinen muodostavat kahden miehen teatteriryhmän, Teatteri Reten. Sen ensimmäinen näytelmä, Mielensäpahoittaja, saavutti kuluvana vuonna suuren suosion kiertue-esityksenä.

Nyt Rete tuo ensi-iltaan Maasolan kirjoittaman Pullapapin. Sen esitykset alkavat Keuruun Vanhassa pappilassa perjantaina 14. marraskuuta.

Noin 50-minuuttisessa Pullapapissa pastori Hannu pitää hengellistä vastaanottoa huoltoaseman baarissa. Ainoa, joka pöytään koskaan istuu, on Hannun ystävä, taksikuski Markku.

Pullapappi on Maasolan esikoisnäytelmä. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta, kun Maasola tekee esitettävää tekstiä jollekin muulle kuin itselleen.

– Jossakin vaiheessa aloin ajatella, että tässä on johdatusta. Olen sen verran paljon elämässäni esiintynyt, että nyt saatan havahtua huomaamaan jotain uutta, kun pääsen tai joudun tarkastelemaan omaa tekstiäni sivusta.

Tuomas Kyrön  Mielensäpahoittaja-näytelmä perustuu kirjoihin jotka perustuvat radiopakinoihin. Pullapapin taustalla ovat Maasolan suositut radiopakinat.

– Ajattelin, että ehkä pakinoistani saisi näytelmänomaisia tekstejä. Niissä on kertojaääni, samoin oli Mielensäpahoittajassa. En suoranaisesti ottanut mallia Mielensäpahoittajan dramatisoinnista, mutta siitä tajusin miten kannattaa toimia.

Pullapapissa ”kaikki” tapahtuu kahvilan pöydän ääressä.

– Kyllä minä uskon siihen, että se toimii. Ei niissä Kyrön alkuperäisissä pakinoissakaan toimintaa ollut. Vähän samasta vinkkelistä minullakin lähtee, ihmettelystä.

Eikö sitä nyt näytelmänkirjoituksen alkeisoppikirjan esipuheessa jo sanota, että pitäisi saada lavalle toimintaa?

– Pelkkä istuva hahmo voi olla mielenkiintoinen, jos se puhuu mielenkiintoisia. Ei silloin tarvitse tehdä temppuja siinä samalla. Sehän on kaikkein idioottimaisinta televisio-ohjelmaa, että joku istuu jakkaralla ja puhuu – mutta joskus se riittää.

Näytelmässä on myös ”jonkinlainen juoni”. Minkälainen?

– Sitä en voi paljastaa. Mutta kyllähän se on näytelmänä hyvin yksinkertainen. Se on sukua stand up -komiikalle, enkä ole siitä mitään suurta draamaa yrittänytkään tehdä. Se sisältää huumoria ja yllätyksiä ja viisauksia.

Viisauksia?

– Minun mielestäni ne tietysti ovat viisauksia. Kyllä omien totuuksien takana pitää seistä.

Paras huumori on Maasolan mielestä sellaista, että samalla karmaisee tai ainakin hätkähdyttää.

– Nimitän huumoriani ”tummaksi paahdoksi”. Se on paikoin vinksahtanutta tummaa huumoria, joka toivottavasti antaa kipinän ajatella asioita uudenlaisista näkökulmista.

Huumori, se on loppujen lopuksi vain konsti.

– Kun ihminen alkaa nauraa, saadaan jää rikki, ja sitten läpi pääsevät vakavatkin asiat. On nauramisella itseisarvokin, vaikka ei tyhjännauraminen mihinkään johdakaan.

Pullapapin ensi-ilta Keuruun vanhassa pappilassa 14. 11.  www.pappilanpidot.fi