Mielensäpahoittaja saavutti poikeuksellisen suosion

JUSSI REKOSEN JA ERKKI TEITTISEN MIELENSÄPAHOITTAJA SAAVUTTI POIKKEUKSELLISEN SUOSION.

KSML 16.6 Tomi Tuomaala

Pelkästään heinäkuussa luvassa 22 keikkaa!

Teatteri: Jussi Rekosen ja Erkki Teittisen Mielensäpahoittaja saavutti poikkeuksellisen suosion.

Kulttuuri 16.06.2014JyväskyläTomi TuomaalaPeräti harvinaislaatuinen menekki on kohdannut Jussi Rekosen ja Erkki Teittisen Mielensäpahoittaja-esitystä. Teatteri Reten (”Re” niin kuin Rekonen ja ”Te” niin kuin Teittinen”) näytelmä pohjautuu Tuomas Kyrön suosittuihin kirjoihin ja kolumneihin. Pelkästään heinäkuussa Retellä on peräti 22 keikkaa.

Saman kuun loppuun mennessä Rekonen ja Teittinen ovat esittäneet Mielensäpahoittajaa viitisenkymmentä kertaa. Se on harvinaisen suuri määrä mille tahansa kiertue-esitykselle, ja aivan jättiläismäinen määrä keskisuomalaiselle kiertue-esitykselle.

– Onneksi heinäkuussa peruuntui yksi esitys. Tuli vapaapäivä, Rekonen sanoo.

Rekonen ja Teittinen ovat pitkän linjan teatteriherroja. Rekonen työskentelee tällä hetkellä Muuramen Riihivuorella toimivan Aploodi-teatterin tuottajana, aiemmin hän oli Eurooppa Neljän tuottaja. Teittinen oli aikanaan Jyväskylän kaupunginteatterin näyttelijä, sittemmin hän on työskennellyt Eurooppa Neljässä ja lukuisissa muissa ryhmissä.

Mielensäpahoittajan ensi-ilta oli marraskuussa, ja talvikauden parissakymmenessä esityksessä yleisöä riitti. Kesä on kuitenkin ihan eri juttu.

– Kesäteattereissa esiintyminen on toisenlaista ja haasteellisempaa. On todella mielenkiintoista lähteä kokeilemaan, miten esitys yleisöä kesällä kiinnostaa, Teittinen sanoo.

Teatteri Reten Mielensäpahoittaja on kevyt liikuteltava, eivätkä olosuhdevaatimukset ole hirmuisia. Tarvittavaksi näyttämön kooksi ilmoitetaan ”4×4 m tai sopimuksen mukaan”. Esityksen kokoamiseen kerrotaan kuluvan tunti ja purkamiseen toinen.

– Ajateltiin, että voidaan mennä melkein mihin tahansa. Ei me korkealta pudota: korkeintaan hukkaan menee hieman aikaa ja bensaa, vaikka paikalle ei tulisi ketään, Rekonen sanoo.

Kyrön tekstien pohjalta tehdyt näytelmät ovat olleet hyvin suosittuja ympäri maata.

– Se puhuttelee kaikenikäisiä, yllättävän hyvin myös nuoria, jotka näkevät siinä omat vanhempansa tai isovanhempansa. Mökkinaapurini 10-vuotias tyttö kävi katsomassa esityksen ja kysyi sen jälkeen, että ”tuleeko minunkin isästäni vanhana noin itsepäinen”, Teittinen sanoo.

Mielensäpahoittaja voi Rekosen mukaan olla lähes ”ikuista” ohjelmistoa.

– Se on niin kuin hyvä bändi. Se voi olla hiljaa 3–4 kuukautta ja lähteä taas keikoille. Minun puolestani se voi olla ohjelmistossa vaikka 20 vuotta, jos vain pää pysyy kunnossa, sanoo kuusikymppinen Teittinen.

Uuttakin Teatteri Reteltä on tulossa: syksyllä saa ensi-iltansa näyttelijänä ja radiotoimittajana (sekä Kyrön tapaan radiopakinoitsijana!) tunnetun Mikko Maasolan esikoisnäytelmä työnimeltään Ammattimiehet.Siinä kylän pappi pitää huoltoaseman baarissa vapaamuotoista vastaanottoa, mutta ainoa joka koskaan saapuu paikalle on tuttu taksikuski.

– Se on ihan selkeästi serkkutason sukua Mielensäpahoittajalle. Siinä ihmetellään ajan ilmiöiden päättömyyttä ja kuullaan kahden aikuisen miehen pohdiskelua elämästä, Maasola sanoo.

Tästäkin näytelmästä tulee kevyesti liikuteltava kiertue-esitys, jossa esiintyvät Rekonen ja Teittinen.

Mielensäpahoittajaa esitetään kesä–heinäkuussa Kannonkoskella, Riihivuoressa, Saarijärvellä, Pylkönmäellä, Petäjävedellä, Keuruulla, Viitasaarella ja muutamalla Jyväskylästä lähtevällä Rhea-laivan risteilyllä.

Onneksi yksi esitys peruuntui. Tuli vapaapäivä.

Mielensäpahoittaja ja poika arvostelu

MIELENSÄPAHOITTAJA JA POIKA ARVOSTELU KESKISUOMALAINEN 5.7.2014
Minuutissa piilee elämänaarre
KSML Jorma Pollari, Kulttuuri 05.07.2014

Teatteri Rete

Mielensäpahoittaja ja poika
Esitys Saarijärvellä 1.7.2014.

Kun pohjoisen äijänkäppänä, kahdeksankymppinen änkyrä (Erkki Teittinen), avaa suunsa ja laukoo teräviä totuuksia, yleisö nyökyttelee hyväksyvästi päätään, joskin nauru remahtaa vähän väliä suupielestä. Mielensäpahoittaja ja poika on Tuomas Kyrön teksteihin perustuva onnistunut elämänfilosofian paketti draamallisissa kääreissä.

Näin kiertävän esityksen idyllisellä vanhan pappilan pihalla Saarijärvellä. Esitys näyttää kokoavan katsojikseen ihmisiä, jotka pitävät elämänmakuisesta mutta silti hauskasta ”valittamisesta”. Naurusta jossa käytetään aivoja. Esitys kumpuaa ajatuksesta: kun purkaa pahaa oloaan puhumalla, eivät suonet tukkeudu, niin uskoo mielensäpahoittaja.

Ja purettavaa riittää aiheesta kuin aiheesta: elämänlähteestä eksyvä nykymeno, liian helppo elämä joka siksi ikävystyttää jo lapsetkin, yletön tuhlaaminen ja oikukkaat ihmissuhteet… ei sitä itsellisesti omassa kodissaan, töllinrähjässä asuva erakko jaksa kuin päivitellä. Mutta nyt edessä on luopumisen aika – paljon on jo viety ja lopulta viedään loputkin. Niin kuuluu olla.

Teittisen ohjaama esitys kuulostaa puhtaalta kuin kesätuuli vihertävien niittyjen yllä. Kaikesta ankeudesta huolimatta ukon elämän täyttää aurinkoinen viisaus, jota hän jakaa pojalleen (Jussi Rekonen) ja samalla katsojille, jotka esityksen edetessä aukovat korviaan kuin linnunpojat nokkiaan parempien suupalojen toivossa.

Ja vastaanotettavaa riittää. Perussuomalaista yksinkertaisuutta, jossa arvot ovat kohdallaan ja elämänkauneus karheudessaan hellyttävää. Naura ja herkisty, jotta viisastut. Sellaiseksi kiteytyy esityksen sanoma: kohtaa elämä kunnioittavasti, ilman toivottomuutta ikävien asioidenkin puristaessa.

Mielensäpahoittaja ja poika on kahden miehen teatteria. Lähes monologimaista pajatusta, jossa on kuitenkin kaikessa tekstuaalisessa irtonaisuudessaan riittävästi tarttumapintaa mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Teittinen esittää ukonrähjää antaumuksella ja selkeällä puheilmaisulla. Rekonen saa kivasti luontevuutta ilmaisuunsa puuhastellessaan puhuessaan.

Parituntinen esitys on palkitseva, sillä katsomosta lähtee elpyneenä, sisäisesti puhdistuneena, koska muistutus siitä mitä minuutti elämässä merkitsee, on paikallaan. Ja kun kaiken saa omaksua hyväntuulisen ja hyvällä maulla rehevöitetyn huumorin kera, voidaan puhua kaikella tavalla onnistuneesta teatterikokemuksesta. Suosittelen ehdottomasti. Jorma Pollari

Käsikirjoitus: Tuomas Kyrö. Dramatisointi: Seija Holma. Ohjaus: Erkki Teittinen. Puvustus: Sari Kemppainen. Lavastus: Timo Väätänen, Mikko Rekonen. Rooleissa: Erkki Teittinen ja Jussi Rekonen.

Naura ja herkisty, jotta viisastut.

Vuoden keskisuomalainen

julkaistu keskisuomalainen 23.12.2017, toimittaja Esa Kilponen

Aurinko sydämessä – hän on Vuoden keskisuomalainen 2017

Keskisuomalaisen lukijat äänestivät kannonkoskelaisen iloisen leipurin Huynh Nhu Karjalaisen voittoon.

Kannonkosken iloinen leipuri Huynh Nhu Karjalainen on voittanut sanomalehti Keskisuomalaisen järjestämän Vuoden keskisuomalainen -äänestyksen. Äänestyksessä jäi taakse monta julkkista koripallotähti Lauri Markkasestalähtien.

– Kun kuulin valinnasta, minulle tuli melkein itku silmään – onnesta. Ilo tuntui sydämessä asti. Kiitos äänestäjilleni!, Karjalainen sanoo.

Karjalainen yllättyi tuloksesta, vaikka moni torikauppiaan asiakas kertoikin äänestävänsä häntä.

– Se oli hienoa kuulla. Yksi ihana mummo sanoi, että me äänestettäisiin sinut vaikka eduskuntaan, mutta kuka sitten tekisi meille torille ruokaa, Huynh Nhu eli kannonkoskelaisittain ”Vinjy” Karjalainen sanoo.

Aamulla Karjalaisen leipomossa Vuoskosken vanhassa kyläkoulussa käy kuhina. Ja torilla odottavat uskolliset asiakkaat. Usein aamuisin esimerkiksi Palokassa on jonossa 30 asiakasta.

Karjalainen tunnetaan iloisesta asenteestaan ja aurinkoisesta hymystään.

– Yksi mummo sanoi minulle, että hän tulee aina torille katsomaan aurinkoa!

Anopiltaan suomalaiset leipuriopit saaneella Karjalaisella on nyt neljä työntekijää ja kolme autoa, jotka kiertävät vuoropäivin eri myyntipaikkoja. 23-vuotiaana Suomeen muuttanut Karjalainen kertoo tulleensa 17 vuodessa suomalaiseksi – neljä kaunista vuodenaikaa, järvet, metsät ja luonto ovat Karjalaiselle parasta keskisuomalaisuutta.

– Ja ihmiset, jotka ovat rehellisiä ja joiden sanoihin voi luottaa.

Karjalainen itse eivätkä hänen lapsensa ole kokeneet Suomessa ennakkoluuloja tai rasismia.

– Vain muutama on katsonut ilkeästi. Se on ollut harvinaista eikä pilaa kokemaani. Kuten vietnamilainen sanonta kuuluu: Ei yhden madon takia kannata hyvää keittoa heittää pois.

Lue lisää lauantain Keskisuomalaisesta.

Vuoden keskisuomalainen 2017 -tulokset

1. Huynh Nhu Karjalainen, 575 ääntä.

2. Lauri Markkanen, 424.

3. Semmarit, 358.

4. Katri Raatikainen, 310.

5. Pekka Kostiainen, 248.

6. Kalle Rovanperä, 202.

7. Mimosa Jallow, 114.

8. Annikki Karvinen, 88.